Uusi vuosi, uudet kujeet... Seikkailut Sipoossa

Joulu on juhlittu ja uutta vuottakin on eletty jo hyvän aikaa. Joulua juhlittiin kotosallaja kuivahkosti. Teemua syksyllä kiusanneet vatsavaivat uusiutuivat juuri joulun alla ja niinpä ylenpalttinen herkuttelu jäi vain haaveeksi. Lelulahjat olivat todella mieluisia ja joitakin niistä on jo testattu Ressun uudella "hajoita ja hallitse"-systeemillä. Ruokalahjat sen sijaan ovat edelleen hyllytettynä Teemun lääkekuurin vuoksi ja niinpä pojat ovatkin nyt sutjakassa kunnossa eivätkä tarvitse mitään tammikuun teho-dieettejä ja kuntoilu kuureja...(toisin on omistajan laita....)

Uusi vuosi sujui vauhdikkaasti ja vapisten. Teemu pelkää raketteja ja vaikka olimme kuunnelleet ennakkoon Hui Kauhistus-CD:tä, söimme Serene UM:ää, haistelimme DAPPia, soitimme melkein täysillä stereoita ja saimme vieraiksi hemaisevaa tyttöseuraa, ei Teemu ollut kovin riemuissaan vuoden vaihtumisesta. Tyttöystävät Aiko(Shiba) ja Jenda(Ceskyterrieri) eivät olleet paukkeesta moksiskaan ja niinpä olivat tervetulleita liennyttämään Teemun tutinaa. Teemu ei juurikaan innostunut tyttöseurasta, mutta Ressu otti ilon irti Teemunkin puolesta. Ressu ei ehtinyt raketteja miettiä ja niinpä meno yltyi välillä turhankin villiksi kun Ressu ja Aiko painivat ja painelivat pitkin kämppää. Jenda ja Teemu ottivat rauhallisemmin ja empä tiedä kumpaa Teemu lopulta kauhisteli enemmän, raketteja vai Aikon ja Ressun menoa?






Kuvassa Aiko antaa Ressulle kyytiä, taaempana kuvassa näkyy Jendakin. Klikaamalla kuvaa saat sen suurennettua.


Uusia kujeita on keksitty roppakaupalla. Ressu on aina tykännyt roudata irtainta tavaraa sänkyyni. Tähän asti sänkyyn on päätynyt vain leluja ja lattialle jääneitä vaatteita kuten sukkia, mutta uutena aluevaltauksena on kylpyhuoneen ihanuudet. Niinpä olen viime aikoina löytänyt sängystäni shampoo- ja suihkusaippuaputeleita, pesusieniä, siivousämpäriin kuuluvia siivousrättejä ja vessaharjoja. Myös kylppärin lattialla kuivumassa olleet ratsastussaappaat(onneksi pestyt sellaiset) on roudattu sänkyyn. Kuljetustoiminnassa ei sinänsä ole mitään haittaa, mutta toisinaan kun putelit ja purnukat pitää myös rikkoa puremalla täyteen reikiä on tiedossa ylimäräistä iltapuuhastelua ennen nukkumaan menoa...
Poikien tyttöystävä nro-1, Viivi, on muuttanut Orimattilaan Miiran ja Heikin kanssa. Toissa viikonloppuna olimme siellä remonttiapuna eikä riemulla ollut rajaa kun ystävykset tapasivat pitkästä aikaa. Vauhtia riitti koko viikonlopun niin sisällä kuin ulkonakin.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis ole tästäkään vuodesta puuttunut, vaikkei tämän pitemmälle olla vielä ehditty... Viime sunnuntaina Ressu lähti Mirkan ja porukan kanssa Sipooseen koirametsään purkamaan energiavarastojaan, itse lähdin toisen eläimellisen harrastukseni pariin, hevostallille. Parin tunnin päästä sain puhelun että Ressu on ollut kadoksissa, kohta tunnin ajan! Etsintöihin oli alettu, oli ilmoitettu poliisille ja vaikka minne, etsijäkoirakin oli hälytetty apuun. Sipooseen päästyäni muut porukassa olleet olivat lähteneet autoilla kiertelemään lähitienoota ja itse menin Teemun kanssa metsään. Epätoivoisena kyselin ulkoilijoilta havaintoja Ressusta ja kolmannet vastaantulleet kertoivat juuri nähneensä Teemun näköisen koiran painelleen pitkin metsää erään cockerspanielin kanssa. Jippii, kohta Ressu löytyy! Lähdin kiireen vilkkaa suuntaan jossa Teemun näköinen koira oli cockerin kanssa nähty ja pian näinkin punaisen cockerin mellastamassa kera walesin, joka ei ollutkaan Ressu! Hetken aikaa jo uskoin Ressun löytyvän, mutta kun Teemun näköinen koiruus paljastuikin Santtu-(Rocbee)walesiksi, alkoi epätoivo hiipiä mieleen. Kokoajan sakeneva lumipyry ja tieto Porvoon moottorien läheisyydestä ei juuri lohduttanut etsinnässä. Pian Mirka soitti, Ressu on löytynyt, Herttoniemestä!!! Ajattelin että jessus sentään, miten se on sinne asti ehtinyt, ja vielä hengissä! Selvisi että, joku autoilija oli nähnyt Ressun juoksentelemassa tiellä Landbossa(toisella puolella Porvoon moottoritietä, missä koirametsä on) ja oli saanut houkuteltua Ressun autoonsa. Ajellessani Herttoniemeen en tiennyt uskoako juttua vai ei!?! Olin juuri lauantaina surffannut netissä noutajien keskustelupalstalla, missä edelleen etsitään jo marraskuussa kadonnutta flättiä ja kuinka huonosti ei-koiraihmiset tuntevat rotuja. Flätin omistajankin toiveita oli herätelty löytämällä noutaja, joka osoittautui mustaksi sekarotuiseksi pystykorvaksi! Jotenkin en halunnut uskoa ennen kuin näin että Ressu on todella Ressu, johan se oli sekoitettu toiseen walesiin. Odottelimme hetken pihalla kun talon kulman takaa sitten vihdoin tuli nainen, lapsi ja RESSU! Aluksi Ressu ei tunnistanut minua eikä Mirkaa vaikka kutsuimme sitä nimeltä. Vasta kun kyykistyin maahan Ressu sitten älysi että -Hei, noihan on tuttuja, noi on mun ihmisiä! Ei meinannut halimisesta ja pusuttelusta tulla loppua. Kiitimme ja hyvästelimme nämä mukavat ihmiset, jotka olivat pitäneet karkulaisesta hyvää huolta. Ilmeisesti Ressu ei ehtinyt harhailla matkoillaan kovinkaan kauaa ennen kiinniottoa, sillä kotiin pästyämme herra ei ollut lainkaan väsynyt vaan jatkoi touhuilujaan kuin mitään karkumatkaa ei olisi ollutkaan.
Miten ja miksi Ressu oli lähtenyt/erkaantunut metsässä porukasta on mysteeri, samoin kuin miten ja missä Ressu on ylittänyt Porvoon moottoritien??? Vastauksen tietävät vain "tyyppi yläkerrassa" ja Ressu itse, kummaltakaan vaan ei tahdo saada vastausta...

Omasta ja Ressun puolesta haluan vielä kiittää kaikkia etsintöihin osallistuneita, ERITYISKIITOKSET HERTTONIEMEEN SIILITIELLE! Teidän ansiosta Ressun seikkailu päättyi hyvin ja saamme nauttia koiruudesta koiruuksineen jatkossakin, mikäli ette olisi ottaneet Ressua kiinni, tarinalla voisi olla aivan toisenlainen loppu...