Eilen oltiin Teemun kanssa mejä-kokeissa Espoon Oittaalla. Kokeet olivat meidän osalta tämän vuoden viimeiset ja odotukset oli korkealla, jos vaikka oltaisiin vihdoinkin saatu se kauan odotettu tulos. Juuri ennen metsään lähtöä alkoi satamaan, mutta sadesää ei tuntunut Teemua haittaavan, päinvastoin intoa ja kiinnostusta oli enemmän kuin kesän aiemmissa kokeissa yhteensä. Ensimmäinen osuus jäljestä meni hienosti ja kulma löydettiin, toisella osuudella tuli ensimmäinen hukka kun Teemu löysi ihanan ruohomättään ja päätti märehtiä kesän viimeiset vihreät heinänkorret. Mutustelutuokion jälkeen jatkettiin toiselle kulmalle, joka kierrettiin tarkistuslenkin yhteydessä. Kolmannella osuudella jokin elukka(ilmeisesti peura tai hirvi) oli kulkenut jäljen päältä ja harhautti Teemun villiin jäljestykseen, tosin väärän jäljen perään! Toisen hukan jälkeen Teemu jäljesti tosi innokkaasti loppu osuuden(todennäköisesti haavoittuneen peuran tai hirven kuva silmissä kiiluen). Innostus ja vauhti kostautui sitten viime hetkillä, sillä höyrytessään Teemu paineli kaadon ohi vain muutaman metrin päästä, jolloin tuomarin oli pakko kirjata kolmas hukka ja tulokseksi saatiin, yltisepääsemättömän tuntuinen AVO 0. Ilmojen haltija oli päättänyt korvata kuivan kesän eilisen päivän aikana ja laski niskaamme koko normaalikesän sademäärän yhdellä kertaa, joten nollan lisäksi saimme myös ilmaisen suihkun. Tuloksia luettiin iltapivällä ukkosen säestämänä, valoshowlla tehostettuna (majan sähköt katkesivat hetkellisesti pariin otteeseen ukkosen riehuessa). Kokeesta jäi hyvä mieli ja ensi vuonna jatketaan tulosten jahtaamista.




Edellisellä viikolla käytiin lauantaina tutustumassa näyttelymaailmaan ja sen saloihin Kirkkonummella järjestetyssä MatchShowssa. Mainetta ei juuri kertynyt sillä kertaa (Teemu sai punaisen, Ressu sinisen) mutta kokemusta sitäkin enemmän.

Edellisellä viikolla käytiin myös moikkaamassa irlanninsetteriystäväämme Estroa. Menimme läheiselle sänkipellolle juoksentelemaan ja pitämään hauskaa. Vauhtia ja menoa riitti, välillä Ressu jahtasi Estroa ja välillä Estro Ressua, Teemu ei juurikaan viitsinyt näännyttää itseään juoksentelemalla päättömästi edestakaisin vaan kuljeskeli peltoa rajaavien ojien reunoilla pikkulintuja etsiskelen ja lentoon hätyytellen.


(nämä kuvat otettu aikaisemmin syksyllä, jolloin Estro ei ollut mukana, uudempia kuvia tulee kunhan ehdin siirtämään kuvat kamerasta koneelle...)

Ressun etuhampaat ovat jo vaihtuneet, mutta kulma- ja poskihampaiden vaihtumista odotetaan herkeämättä. Ikenet kutiavat ja Ressu on ihan mahdoton pureskelemaan kaikkea, onneksi useimmiten hampaisiin osuu luvallista purtavaa kuten luita ja leluja ja näinollen sähköjohdot ovat saaneet olla rauhassa...
Ressu on myös keksinyt Teemun lempilöhöpaikan(korituolin) ja aina tilaisuuden tullen omii sen itselleen vaikka useimmiten pyrkii änkemään itsensä sinne samaan aikaan Teemun kanssa vaikka eivät sinne yhdessä sovikkaan.



Ressun Pidä Suomi siistinä-kampanja jatkuu edelleen, tosin on hieman laantunut. Enää roskia ei tuoda kotiin joka lenkiltä vaan tahti on muuttunut tyyliin, roska päivässä. Ilmeisesti spanieli raukka on huomannut ettei hänen ahkeruudellaan ole mitään merkitystä, roskaajia ja roskia riittää ponnisteluista huolimatta...
Uudeksi ihmetyksen kohteeksi ovat ilmestyneet ojarummut! Viimeisen parin viikon ajan Ressu on käynyt tarkistamassa kaikki ojarummut mitkä osuvat lenkkeily reiteillemme. Siivousvimmassaan, ojia kolutessaan Ressu äkkäsi nuo jännät pikkueläinten ja naapureiden kissojen piilopaikat ja nykyään täytyy käydä joka ojarumpu tarkistamassa -Onko ketään kotona? Kävellessämme teitä pitkin, hyvissä ajoin ojarummun lähestyessä Ressu kiihdyttää tahtiaan ja pari metriä ennen ojarumpua tekee holtittoman syöksyn ojaan ja kurkkaa rummun sisään. Hetken aikaa rumpuun pällisteltyään loikkaa ylös ojasta ja kiirehtii ojarummun toiseen päähän tarkistamaan tilanteen myös toisesta suunnasta. Ketään tai mitään ei ole vielä löydetty, mutta ehkä sellainenkin päivä vielä tulee, tarkastuksia kuitenkin suoritetaan päivittäin. Touhu on melkoisen huvittavan näköistä ja saa myös monien ohikulkevien ihmisten ilmeet muuttumaan...