Teemu & Ressu

Kesän kuulumisia....

2007-08-21T02:40:00.000-07:00

Onpa aikaa vierähtänyt siitä kun tänne on viimeksi kirjoiteltu! No, paljon on ehtinyt tapahtua... Alkukesästä polvilumpioni meni sijoiltaan, jonka vuoksi olimme evakossa vanhempieni luona pari viikkoa. Tuona aikana vierailimme usein koirapuistossa, joka oli Ressulle aivan uusi kokemus, mukava sellainen. Mikään ei ollut mukavampaa kuin reuhata uusien kavereiden kanssa ylt´ympäriinsä. Kavereita oli paljon ja niitä tuli jostain ihmeestä aina vaan lisää eli mikäs sen mukavampaa!?!
Kun polvi alkoi kestää kävelyä ilman kyynersauvoja jatkoimme agilityssä normaaliin tapaan. Agility-treenejä oli enää pari jäljellä ennen kesätaukoa ja koska porukka edistyi hyvää vauhtia pystyimme viimeisillä kerroilla harjoittelemaan jo muutaman esteen sarjojakin. Kesän aikana olemme pitäneet totaalitaukoa agilitystä ja keskittyneet muihin juttuihin.

Näyttelyissä ollaan kesän aikana ehditty vierailemaan jokusen kerran. Teemulle ollaaan tänä kesänä yritetty hankkia Cacibia ja Ressu on ollut mukana huvin vuoksi. Teemu on osoittautunut olevansa kuin viini, täyteläinen ja hitaasti kypsyvä mutta joka vain paranee vanhetessaan! 27.5. Sprinkkujen erikoisnäyttelyssä Karkussa Teemu esiintyi ensi kertaa veteraani-luokassa ollen VET,ERI/2. Samassa näyttelyssä Ressu oli JUN,ERI/2.
Seuraavan kerran Teemu osallistui näyttelyyn 30.6. pohjois-Ruotsissa, Jällivaarassa jossa tulokseksi KÄY,ERI/1/PU4. Matkaseurana olivat Anne&Keijo ja Vessi sekä Jonna&Sumo, joka tyhjensikin sitten koko pöydän palkinnoista ollen ROP! Samana päivänä Ressu otti osaa Mirkan kanssa "kotinäyttelyymme" Tuusulassa ollen JUN,EH/3. Seuraavana päivänä Ressu oli Karjaalla ollen JUN,ERI/2.
Ressun viimeisin näyttelykäynti on ollut 8.7. Juvalla. Siellä Ressu oli JUN,EH/1 ja Teemu KÄY,ERI/1/PU2/VARACACIB. Juvalla urokset voittanut koira oli jo KANS MVA, joten tuolla varacacibilla Teemu sai KANS MVAn arvon! Teemu oli ilmoitettu myös Poriin 28.7. ja siellä sitten tuli täyspotti eli KÄY,ERI/1/CACIB/ROP. Ryhmässä Teemu ei enää sijoittunut, mutta oli kuuden parhaan joukossa.
Viime viikonloppuna visiteerasimme Teemun kanssa uudemman kerran naapurimaassa. Tällä kertaa matkaseurana oli Mirka ja Nanni. Lauantaina jännättiin Norrköpingissä KV näyttelyssä, jossa Teemu oli KÄY,ERI/1/PU1/SERT/CACIB/VSP! Eli sertin myötä Teemusta tuli S MVA!!! Seuraavan päivän kaikkien rotujen näyttelyssä Nyköpingissä ei enää jännittänyt yhtä paljon, mutta kerrassaan hienosti Teukkis pärjäsi sielläkin ollen VAL,ERI/1/PU1/VSP!!! Hieno reissu on siis takana ja läjäpäin saatiin tuliaisiksi ruusukkeita! (Kuvat on vaan Mirkan kamerassa ja Mirka mökillä, jossa ei sähköä joten tänne niitä kuvia ei vielä saada)

Tälläiseltä näytti pohjois-Ruotsissa kesäkuun lopulla. Valkoiset läiskät rinteessä ovat lunta joihin olisi menty kieriskelemään ellei olisi jääty odottamaan walesien jälkeen Sumon ryhmäkehään osallistumista...

Ressu on melko honkkelimaisen näköinen tällä hetkellä. Pentukarvaa löytyy vieläkin kyljistä ja päälaelta ahkerasta nyppimisestä huolimatta. Lisäksi ukko tuntuu kasvavan vain pituutta ja korkeutta muttei lainkaan leveyttä, joten näyttelyihin ei Ressu ole nyt osallistumassa vähään aikaan. Sen sijaan Ressun kanssa ollaan kesän aikana keskitytty metsähommeleihin ja käytöstapoihin.
Heinäkuussa olimme Ressun kanssa tutustumassa metsästyksen saloihin metsästyskoulutus kurssilla, joka oli tarkoitettu aloitteleville harrastajille. Siellä opittiin paljon uusia juttuja, joita ollaan nyt yritetty harjoitella metsästyskokeisiin osallistuminen mielessä. Kokeet eivät ole kyllä vielä tänä vuonna ajankohtaisia mutta ehkä sitten ensi vuonna. Metsästyskokeisiin ei siis vielä osallistuta mutta spanieleiden taipumuskokeet suoritettiin pari viikkoa sitten 11.8. Oitissa. Kokeesta suoriutuminen jännitti kovasti etukäteen ja hiki hatussa sitä oltiin vielä kokeen jälkeenkin, syynä yksi kesän helteisimmistä päivistä. Hermoilu oli kuitenkin turhaa sillä Ressu läpäisi kokeen hyväksytysti, ilman mitään ongelmia.
Uusia juttuja ollaan oltu oppimassa myös tapakasvatuskurssilla. Siellä saatiin hyviä vinkkejä remmikäyttäytymiseen ja moneen muuhunkin asiaan.

Nyt olisi edessä vielä kolme viikkoa kesälomaa, jonka aikana ehditään toivottavasti saamaan pojille omat kotisivut. Blogi on muuten hieno keksintö mutta tiettyihin aikoihin päivästä tämän päivittäminen on niin työlästä ja hidasta ettei aikaa tahdo uutisten ja uusien juttujen kertomiseen riittää. Kenties seuraava päivitys olisikin poikien luettavissa poikien omalta sivulta...???

Näyttelykiireitä....

2007-05-05T10:33:00.000-07:00

Pitkästä aikaa taas juttua tännekin... Eli kiirettä on pidellyt, etenkin näyttelyrintamalla. Kuukauden aikana ollaan kierretty kolmet näyttelyt ja mallikkaasti on sujunut. Mäntsälässä oltiin siis 01.04. ja tulokset voi lukea edellisestä päivityksestä. 09.04. oli vuorossa Ruoveden ryhmänäyttely, jossa tuomarina Marjo Jaakkola. Ressu oli Jun EH/1 ja Teemu Käy ERI/1,PU1 ja hienosti VSP!

(Kuva: Anne Tervonen)

Saman viikon sunnuntaina 15.04. oltiin ryhmänäyttelyssä Sipoossa ja siellä tuomaroi Markku Santamäki. Tällä kertaa paremmuusjärjestys oli käänteinen eli Teemu Käy ERI/1,PU4 ja Ressu Jun ERI/1,PU1 ja yllätyksekseni ROP! Lisäksi Ressu sai ensimmäisen SERTinsä.

Viiko sitten lauantaina 28.04. vietimme Teemun 8-v. synttäreitä Lahdessa, kansainvälisessä kaikkienrotujen näyttelyssä. Haaveena oli saada Teemulle Cacib, jonka myötä Teemusta tulisi kansainvälinen valio. Tuomarina toimi saksalainen Silke Warneke, joka tuomaroi seuraavasti; Ressu Jun ERI/1,ei sijoitusta PU-luokassa ja Teemu Käy ERI/1,PU3. Cacib meni ykköselle ja vara-cacibkin kakkoselle, joten Teemun titteleihin ei tullut lisäystä, vaikka synttärilahjaksi sellainen olisi mieluusti otettu.

Näyttelyiden lisäksi ollaan harrastettu muutakin. Pari viikkoa sitten alkoi agility-treenit. Ressun kanssa ollaan alkeiskurssilla ja esteiden opettelu sujuu hyvää vauhtia, tutuksi ovat tulleet niin aidat, kepit, putket kuin puomitkin. Ressu on innosta soikeana aina kun tajuaa että ollaan lähdössä treeneihin ja autossa alkaa melkoinen jodlaus kun käännymme viimeisestä risteyksestä kohti harjoituskenttää. Ressu on innostunut sekä itse esteistä mutta yhtä ihania ovat myös treenikaverit, joista monet ovat tuttuja jo viime syksyn pentukoulutuksesta. Teemun kanssa taas treenataan "huvin vuoksi"-porukassa ja kyllä veteraanillakin riittää intoa ja vauhtia.
Ressun "omatoimiset askartelut" yksinollessaan ovat vihdoin jääneet vähemmälle. Nyt vaan on opeteltu avaamaan ovia ja piilottamaan eteisen lattialle unohtuneita kenkiä. Tämä tarkoittaa sitä että aina kun poitsut jäävät yksin kotiin on huolehdittava että ulko-ovi menee 100% varmuudella lukkoon asti, sillä Ressu on oppinut avaamaan ulospäin aukeavat ovet. Onneksi ulko-ovissa on myös lukot, joita joutuu kääntämään samalla kun kahvaa painaa alaspäin, eli vielä jonkin aikaa pärjätään ilman erikoislukitustoimenpiteitä, toivottavasti.
Uintiharjoituksiakin ollaan jatkettu kylpylän altaassa. Mukana on ollut myös Mirka Artturin ja Rasmuksen kanssa. Ressu ja Rasmus ovat melkoisia vesipetoja yksinäänkin ja kun hirmut pääsivät allasosastolla rellestämään yhdessä ei veden roiskumista voinut estää. Vesipedot loikkivat altaaseen kuin päättömät kanat ja hakivat kilpaa veteen heitettyjä leluja. Vaikka altaassa oli useampia leluja, piti molempien saada aina sama lelu noudetuksi ja niinpä pojat toivat leluja altaasta useasti "yhteisnoutona", toinen toisesta päästä ja toinen toisesta päästä kiinni pitäen. Kilpailulajina olivat myös uimahypyt; kumpi hyppää nopeammin, kauempaa, pisimmälle?!? Ressu pitäytyi jo oppimassaan tyylissä eli meni veteen liuskaa pitkin kunnes vesi ylettyi leukaan ja siitä loikka syvyyksiin. Pimeä haukkumakone(Rasmus) taasen yritti päihittää Ressun hyppäämällä altaaseen suoraan milloin mistäkin kohtaa altaan reunaa, aiheuttaen paheksuntaa Artturin ja Teemun mielissä, vanhukset kun eivät olleet aivan yhtä ihastuksissaan veden roiskuttamisesta kaikkien päälle. Vanhukset joutuivat uiskennellessaan toisinaan myös merirosvouksen (tässä tapauksessa allasrosvouksen) uhreiksi, sillä noutaessaan jotain lelua altaasta saattoi jompi kumpi vesipedoista ryövätä lelun, suoraan pahaa aavistamattoman veteraaniuimarin suusta! Kamerakin on ollut mukana, vaan digikamera on niin hidas ettei uimahyppääjistä olekaan ihan helppo saada onnistuneita kuvia!!!

Ressun ja Rasmuksen "yhteisnoutoa" sekä uimahyppy, reunalla kastuu Artturi.

Näyttelyitä ja uintireissuja....

2007-04-01T13:14:00.000-07:00

Nyt kun Teemunkin haava on kunnolla parantunut ollaan päästy vihdoin myös Teemun kanssa tutustumaan koirakylpylän autuuksiin. Viikko sitten oltiin Teemun kanssa ensiuinnilla altaassa ja hyvinhän se sujui uimamaisterilta pienen alkuihmettelyn jälkeen. Teemu kierteli ensin tutustuen paikkaan läpikotaisin, yrittäen jopa livahtaa koirahoitolan sekä kahvionkin puolelle ennen kuin rohkaisi itsensä kurkottelemaan vedessä kelluvia leluja altaan reunoilta käsin, haluamatta kastella tassujaan. Ressu sen sijaan kauhoi jo altaassa vesipedon elkein noutaessaan vedessä lilluvia leluja kuiville samalla kastellen kaikki allasosastolle eksyneet. Jonkin ajan houkuttelun jälkeen myös Teemu uskaltautui altaaseen. Kylpylän henkilökunnan mukaan monet koirat arastelevat altaan pohjaa, joka on erinäköinen mihin koirat ovat luonnonvesissä polskiessaan tottuneet, mutta itse epäilin että Teemun veteenmeno innokkuutta latisti eniten Ressu ja Ressun "röiskähtelevä"-altaaseenmeno-tyyli. Ressulla on tapana mennä altaaseen niin että vesi todellakin loiskuu ja röiskyy. Ressu menee luiskaa pitkin altaaseen niin pitkälle, että vesi ylettyy leukaan ja sitten pysähtyy hetkeksi ja hyppää altaan syvyyksiin jättimäisellä loikalla niin että vettä roiskuu kaikkialle. Ressu jaksaisi uida loputtomiin ja niinpä suru on suunnaton kun uintihommat pitää lopettaa ja kuivausvuoro kutsuu. Teemu on kuivausvuorossa ensimmäinen turkkinsa vuoksi ja edelliskerralla korjasin kaikki vesilelut pois altaasta kun aloin kuivattelemaan Teemua. Ressun mielestä uintivuoro jatkui vielä ja niinpä se kävi nappaamassa vesilelut kuivauspaikalta ja roudasi ne takaisin altaan rampille alkaen heitellä ja töniä niitä itse takaisin veteen! Viime viikolla mukana uimassa olivat myös Mirka ja Artturi ja tarkoitus oli ottaa niitä kuvia, mutta koska kamerasta loppui patterit joudutaan kylpyläkuvia odottelemaan edelleen.

Uintireissujen lisäksi ollaan kierretty näyttelyissä... Viime sunnuntaina oltiin Tampereella kaikkien rotujen KV-näyttelyssä, tuomarina Merja Järnstedt. Ressu oli ainoana junioriluokassa saaden EH/1. Teemu oli ainoana käyttöluokassa saaden samat EH/1. Tänään oltiin Mäntsälässä ryhmänäyttelyssä, tuomarina Jorma Silta. Ressu voitti juonioriluokan saaden ERI/1, paras uros kilpailussa Ressu ei pärjännyt vanhemmille Donioleille vaan jäi viimeiseksi(viidenneksi). Teemu taas oli valioluokan paras saaden ERI/1 ja ollen paras uros kisassa toinen (PU2). Myös Mirkan muut uros kasvatit saivat ERIä ja niinpä poikanelikko (Filip, Nappi, Roope ja Teemu) osallistuvat kasvattajaluokkaan saaden 1.KPn ja komiat pojat nappasivat pääpotin best in show-kehässä ollen BIS-1 kasv.! Kaikki tulokset löytyvät Doniol-kuulumiset blogista.

Kevät-talven kuulumisia....

2007-03-18T08:31:00.000-07:00

Talvi tuli ja talvi meni (tosin tänään kun ikkunasta katsoo ulos voi todeta talven tulleen takaisin...)! Edellisessä päivityksessä paranneltiin poikien (leikkaus-)haavoja, jotka ovat nyt vihdoin ja viimein parantuneet. Ressun uusinta tikkauksesta oli juttua jo aiemmin mutta sepä ei riittänytkään, vaan myös Teemu kaipasi extra huomiota ja hoitoa tikkeinensä. Viisi päivää Teemun operoinnin jälkeen huomasin että keskellä haavaa oli yksi tikki auennut ja niinpä lähdimme viikon sisään neljättä kertaa eläinlääkärin vastaanotolle. Teemua ei kuitenkaan alettu enää tikkaamaan uudelleen haavan iän ja tulehdusriskin vuoksi, vaan hoidoksi saatiin antibioottikuuri ja suihkureissu-komennus kahdesti päivässä, jolloin haavaa piti huuhdella vartin verran kerrallaan. Itse olin hiukka skeptinen avohaavan parantumiseen pelkällä vedellä huuhtelemalla varsinkin kun en juurikaan siedä veren tai avohaavojen katselemista. Parin päivää myöhemmin suihkutellessani Teemun haavaa huomasin että loputkin 4 tikkiä olivat pettäneet. Tikit olivat vielä kiinni mutteivät haavan reunoissa, vaan olivat jotenkin revenneet haavan reunoista ja olivat nyt siis haavan sisässä. Veri- ja haavakammoisena en uskaltanut/osannut tehdä mitään ja niinpä ilostutimme eläinlääkäreitämme viidennellä vierailulla reilun viikon sisään. Tällä kertaa tikit otettiin kokonaan pois ja palasimme kotiin samoilla hoito-ohjeilla kuin aiemminkin, eli suihkuttelua, suihkuttelua ja suihkuttelua. Teemu oli suihkussa erittäin kärsivän näköinen mutta antoi silti todella nätisti suihkuttaa haavaa ja niinpä reilussa viikossa "vesi vanhin voitehista" paransi haavan, joka on enää vain pieni karvaton kohta leuan ja kaulan välimaastossa.
Patologiltakin on saatu jo tulokset poikien pateista ja Teemun tähystyksen yhteydessä otetuista koepaloista. Hyviä uutisia kaikki! Ressun patti oli "ihokudoksen liikakasvua", joka on aiheutunut tod.näk. jonkin pienen tikun tms. joutumisesta ihon alle ja joka on alkanut ärsyttää ihoa aiheuttamalla tulehduksen, joka ilmeni sitten pattina. Teemun patti taas oli talirauhasen liikakasvua ja tähystyksen näytteiden perusteella Teemulla on ruoka-aine allergia, joka on aiheuttanut ripuloinnin. Uudella ruokavaliolla Teemun masu on nyt pysynyt hyvässä kunnossa ja voisipa sanoa ukon ruokahalunkin hieman parantuneen. Uusi sapuska on ilmeisesti muutenkin jotenkin parempaa sillä se olisi kovasti myös Ressun mieleen, joka on muuten kokenut huutavaa vääryyttä kun Teemun(haavan) kanssa on läträtty suihkussa ja Ressu joutunut odottelemaan oven toisella puolella.

Vaan onpa päässyt Ressukin läträämään ja läträsikin sitten oikein kunnolla, nimittäin uima-altaassa! Pari viikkoa sitten Hyvinkäällä sijaitseva koirakylpylä avasi vihdoin ovensa ja jäsenet pääsivät tutustumiskäynnille jo ennen virallisia avajaisia. Alunperin oli tarkoitus alkaa käydä uimassa vain Teemun kanssa, mutta koska Teemun haava ei ollut ihan täysin parantunut vielä tuolloin tutustumiskäynnin aikoihin, menimme sitten Ressun kanssa katsastamaan paikan ja Ressuhan tykästyi! Aluksi altaaseen meno hieman epäilytti vesipetoa, viime kesän muutamasta uintikerrasta on sentään aikaa ja nyt oltiin kuitenkin menossa uima-altaaseen. Dummylla houkuttelemalla Ressu uskaltautui pikku hiljaa aina pitemmälle ja pitemmälle kunnes kävi hakemassa dummyn altaan puolivälistä saakka. Tuli samalla harjoiteltua myös noutoa, joka Ressulta sujuu erinomaisesti maalla ja nyt myös vedestä. Lopuksi kuivateltiin ensin pyyhkeisiin ja sitten tutustuttiin vielä fööniinkin, sillä pakkasta oli sen verran ettei voitu lähteä märkänä kotimatkalle. Koska kylpylä vietti seuraavana päivänä virallisia avajaisia oli paikalle tullut yksi toimittaja kuvaajan kanssa tekemään juttua kylpylän toiminnasta. Aluksi luulin heidän olevan jostakin paikallis- tai ilmaisjakelulehdestä ja annoimme Ressun kanssa mielellämme haastattelun kokemuksestamme. Yllätys olikin melkoinen kun kysäisin toimittajalta että mistä ja milloin jutun voi lukea, niin toimittaja tokaisi:
-Perjantaisesta Iltasanomista, haluatko että lähetämme lehden sinulle kotiin?
-Ohhoh, ajattelin, ollaan sitten Ressun kanssa oikein julkkiksia, kansallisella tasolla.... =)
Toimittaja oli hyvin selvillä Ressun kokemuksesta, sillä juttu oli otsikoitu: Ressun rakkaus on SPA!!! Ehkä lauseeseen olisi voitu vielä lisätä "intohimoinen"(rakkaus), sillä kuivatellessamme altaan reunalla tuli uintivuorolle eräs saksanpaimenkoira ja kun Ressu huomasi että sakemanni painelee altaaseen, Ressu aloitti korvia huumaavan "mustasukkaisuus"metakan(räksytti, ulisi, haukkui, vinkui ja vonkui) kuin olisi sanonut: -Ottakaa nyt hyvät ihmiset sakemanni pois altaasta, sen on vain ja ainoastaan minun allas! Rähinä oli melko huvittavaa katsottavaa (ei niinkään kuultavaa), ja niin toimittaja, kuvaaja, sakemannin omistaja kuin kylpylän henkilökuntakin naureskelivat Ressun kommentoinnille, itseäni touhu ei huvittanut lainkaan, heitin vain kiitokset "yläkerran herralle" että kuvausmies oli Iltasanomista ja mukanaan hänellä oli vain valokuvauskamera sen sijaan että olisi ollut esim. MTV3n kuvaaja videokamerallaan! Moista showta ei kyllä telkussa voisi edes näyttää, ainakaan ilman K-18 varoituksia....!
Yritän seuraavalla uintikerralla ottaa kuvia tännekin julkaistavaksi.

Tänään olimme Ressun kanssa treenaamassa näyttelytouhuja Keravalla järjestetyssä MatchShowssa. Pölyisessä parkkihallissa tapasimme myös tuttuja, sillä Täpläkin (Doniol Quite Perfect) oli harjoitusmielessä tullut paikalle. Kehässä Ressu käyttäytyi oikein mallikkaasti vaikkakin kehän ulkopuolinen toiminta oli enempi Ressun mieleen, sieltä kun löytyi paini- ja leikkikavereita niin waleseista, vehnäterrieristä kuin labradoreistakin. Kokemuksesta jäi käteen tällä kertaa sininen nauha(ei sijoitusta sinisissä) ja todella likaisen pölyinen koira. Täplällä sujui paremmin ollen sinisten 4. mikä on hieno suoritus 80 koirakon joukossa!

Höyhensaarilla...

2007-02-11T07:10:00.000-08:00

Talvi tuli sitten toden teolla ja niinpä ollaan nautittu lumesta ja pakkasista oikein urakalla. Ressu on keksinyt uuden tyylin leikkiä lumessa. Ensin mennään umpihankeen ja sitten työnnetään pää kaulaa myöden hankeen. Hetken aikaa puhistaan pää hangessa ja sitten tehdään jättiloikka hangesta! Suunta ei aina ole suoraan eteenpäin vaan välillä hyppy lähtee myös sivuille päin ja voi sitä parkaa (useimmiten Teemu) joka on hyppysuunnassa, sillä tulee varmasti jyrätyksi keilapallon tyyliin kun Ressu pinkoo eteenpäin. En tiedä mitä mahtaa Ressu hangesta etsiä, saati sitten mitä sieltä löytää kun monesti tulee niin hoppu sännätä eteenpäin ettei ehdi vilkaisemaan onko pyrähdyssuunta "vapaana". Teemu alkaa omaksi onnekseen jo ennakoimaan Ressun touhuja, joten ei ole enää päivittäin herra ADHD:n tulilinjalla.

Toisinaan Ressu löytää hangesta aarteita, kuten käytettyjä nenäliinoja ja muita roskia. Kerää roska päivässä-projekti on jo pois muodista ja niinpä roskat unohtuvat sille tielleen kun niitä on ensin retuutettu muutaman askeleen verran tai kunnes ne ovat niin riekaleina etteivät ole enää retuutettavissa.

Ressu on kovasti mieltynyt myös jää/lumipaakkuihin, joita kertyy tassun pohjiin pikkupakkasilla. Ressu on opetellut poistamaan paakkuja itsekin, mutta toisinaan paakut tarttuvat niin tiukkaan ettei höseltäjä saa niitä itse irti. Kun menen auttamaan niin Ressu yrittää sinnikkäästi jeesata lipomalla kieltään sormieni välissä ja kun paakku sitten vihdoin irtoaa, se pitää syödä! Kotona kun sitten irrotellaan paakut myös Teemun tassuista, Ressu istuu silmäkovana vieressä vahtimassa milloin paakkuja tipahtaa lattialle, nappaa ne sitten haukan lailla ja rouskuttelee onnellinen virne naamallaan! NAMNAM!

Tällä viikolla ollaan käyty ahkerasti eläinlääkärillä. Teemun vatsavaivat eivät anna periksi ja niinpä viikko antibioottikuurin loppumisesta masu oli taas ruikulla. Tiistaina käytiin lekurissa, ja kun röntgen-kuvista ei mitään löytynyt, lääkäri halusi tähystää Teemun "sisällön" kuonosta pepunreikään, jotta selviäisi mikä oireet aiheuttaa. Samalla kertaa näytettiin Ressun vatsapuolelle joulun aikoihin ilmestynyttä nisän näköistä pattia, jota ukko on raapinut toistuvasti. Lääkäri ei osannut sanoa mikä mahtaa olla kyseessä mutta oli sitä mielä että se olisi viisainta poistaa ja niinpä torstaina oltiin taas vastaanotolla. Molemmat ukkelit nukutettiin ja muutaman tunnin päästä kävin hakemassa operoidut höyhensaarten matkaajat kotiin. Molemmat ovat olleet operointien jälkeen varsin rauhallisia, mikä on ollut ihan tervetullutta vaihtelua tähän välillä sirkusmaiseen menoon...!!! Ressu taitaa ADHD-oireyhtymän lisäksi kärsiä myös "täydenkuun hulludesta", sillä viime viikolla herra harrasteli taas yökukkumisia, tyhjennellen kylppärin roskista ympäri asuntoa ja leikkien tietokonenörttiä puuhastellen tietsikan piuhojen parissa. Myös kylppärin lattialla ratsastusreissun jäljiltä kuivumassa olleet ratsastuskengät olivat päässeet yölliseen pyöritykseen päätymällä sänkyyni, kuten myös yksi shampoo- ja yksi suihkusaippuaputeli, joihin oli tietysti puhkottu pari reikää, jotta lakanoiden vaihto olisi taas ajankohtaista!

Vaikka Ressu onkin torstain jälkeen ollut melko rauhallinen, päästiin eilen taas eläinlääkäriin! Oltiin käymässä vanhempieni luona ja kun olin tekemässä lähtöä eteisessä, Ressu tuli vastaan kantaen suussaan jotain. Luulin ensin että se oli löytänyt jostain taas käytetyn nenäliinan ja menin ottamaan sitä pois kun huomasin että se olikin sideharson riekale! Samassa Ressu alkoi vikistä hätääntyneenä ja meni kyljelleen maate alkaen töniä mahaansa kuonollaan. Huomasin matolla hieman verta ja samalla että Ressu on repinyt siteen auki paljastaen haavan, jonka tikitkin oli revenneet auki. Onneksi haavasta ei vuotanut paljoa verta mutta eläinlääkäriin lähdettiin kiireen vilkkaa. Lääkärissä Ressu pistettiin taas untenmaille tikkauksen ajaksi ja tällä kertaa haava ommeltiin "tuplatikkauksella", jotta kestäisi kakaran riekkumiset ja touhut kunnes haava on parantunut umpeen. Varotoimiksi laitettiin kuitenkin uudelleen Uuno Turhapuro-lookin verkkopaita ja yksinolojen ajaksi saatin myös "tötterö". Nyt yritetään elellä nätisti 2 vkoa, jonka jälkeen tikit poistetaan ja toivottavasti patologiltakin on siihen mennessä tullut molempien tulokset.

Tänään oli tarkoitus avata vihdoinkin Ressun näyttelyura, virallisesti. Lahdessa ulkomuototuomareiden näyttelyssä Ressu olisi ensimmäistä kertaa ollut virallisessa luokassa samalla viimeisen kerran pentuluokassa. Teemukin oli ilmoitettu näyttelyyn ja näyttelyyn pääsyä oli odotettu pitkään. Vaan eipä onnistunut vieläkään! Tällä kertaa ei kyse ollut meikäläisen sohlaamisesta näyttelyilmottautumisien, maksujen, numerolappujen, tai rekkaripapereiden kanssa vaan kiitokset menee uusille näyttelysäännöille, joiden mukaan nukutuksessa ollut koira ei voi osallistua näyttelyihin/kokeisiin seuraavien 28 vrk:n aikana. No, ehkä sitten ensi kerralla onnistuu?!?

Uusi vuosi, uudet kujeet... Seikkailut Sipoossa

2007-01-23T06:48:00.000-08:00

Joulu on juhlittu ja uutta vuottakin on eletty jo hyvän aikaa. Joulua juhlittiin kotosallaja kuivahkosti. Teemua syksyllä kiusanneet vatsavaivat uusiutuivat juuri joulun alla ja niinpä ylenpalttinen herkuttelu jäi vain haaveeksi. Lelulahjat olivat todella mieluisia ja joitakin niistä on jo testattu Ressun uudella "hajoita ja hallitse"-systeemillä. Ruokalahjat sen sijaan ovat edelleen hyllytettynä Teemun lääkekuurin vuoksi ja niinpä pojat ovatkin nyt sutjakassa kunnossa eivätkä tarvitse mitään tammikuun teho-dieettejä ja kuntoilu kuureja...(toisin on omistajan laita....)

Uusi vuosi sujui vauhdikkaasti ja vapisten. Teemu pelkää raketteja ja vaikka olimme kuunnelleet ennakkoon Hui Kauhistus-CD:tä, söimme Serene UM:ää, haistelimme DAPPia, soitimme melkein täysillä stereoita ja saimme vieraiksi hemaisevaa tyttöseuraa, ei Teemu ollut kovin riemuissaan vuoden vaihtumisesta. Tyttöystävät Aiko(Shiba) ja Jenda(Ceskyterrieri) eivät olleet paukkeesta moksiskaan ja niinpä olivat tervetulleita liennyttämään Teemun tutinaa. Teemu ei juurikaan innostunut tyttöseurasta, mutta Ressu otti ilon irti Teemunkin puolesta. Ressu ei ehtinyt raketteja miettiä ja niinpä meno yltyi välillä turhankin villiksi kun Ressu ja Aiko painivat ja painelivat pitkin kämppää. Jenda ja Teemu ottivat rauhallisemmin ja empä tiedä kumpaa Teemu lopulta kauhisteli enemmän, raketteja vai Aikon ja Ressun menoa?

Kuvassa Aiko antaa Ressulle kyytiä, taaempana kuvassa näkyy Jendakin. Klikaamalla kuvaa saat sen suurennettua.

Uusia kujeita on keksitty roppakaupalla. Ressu on aina tykännyt roudata irtainta tavaraa sänkyyni. Tähän asti sänkyyn on päätynyt vain leluja ja lattialle jääneitä vaatteita kuten sukkia, mutta uutena aluevaltauksena on kylpyhuoneen ihanuudet. Niinpä olen viime aikoina löytänyt sängystäni shampoo- ja suihkusaippuaputeleita, pesusieniä, siivousämpäriin kuuluvia siivousrättejä ja vessaharjoja. Myös kylppärin lattialla kuivumassa olleet ratsastussaappaat(onneksi pestyt sellaiset) on roudattu sänkyyn. Kuljetustoiminnassa ei sinänsä ole mitään haittaa, mutta toisinaan kun putelit ja purnukat pitää myös rikkoa puremalla täyteen reikiä on tiedossa ylimäräistä iltapuuhastelua ennen nukkumaan menoa...
Poikien tyttöystävä nro-1, Viivi, on muuttanut Orimattilaan Miiran ja Heikin kanssa. Toissa viikonloppuna olimme siellä remonttiapuna eikä riemulla ollut rajaa kun ystävykset tapasivat pitkästä aikaa. Vauhtia riitti koko viikonlopun niin sisällä kuin ulkonakin.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei siis ole tästäkään vuodesta puuttunut, vaikkei tämän pitemmälle olla vielä ehditty... Viime sunnuntaina Ressu lähti Mirkan ja porukan kanssa Sipooseen koirametsään purkamaan energiavarastojaan, itse lähdin toisen eläimellisen harrastukseni pariin, hevostallille. Parin tunnin päästä sain puhelun että Ressu on ollut kadoksissa, kohta tunnin ajan! Etsintöihin oli alettu, oli ilmoitettu poliisille ja vaikka minne, etsijäkoirakin oli hälytetty apuun. Sipooseen päästyäni muut porukassa olleet olivat lähteneet autoilla kiertelemään lähitienoota ja itse menin Teemun kanssa metsään. Epätoivoisena kyselin ulkoilijoilta havaintoja Ressusta ja kolmannet vastaantulleet kertoivat juuri nähneensä Teemun näköisen koiran painelleen pitkin metsää erään cockerspanielin kanssa. Jippii, kohta Ressu löytyy! Lähdin kiireen vilkkaa suuntaan jossa Teemun näköinen koira oli cockerin kanssa nähty ja pian näinkin punaisen cockerin mellastamassa kera walesin, joka ei ollutkaan Ressu! Hetken aikaa jo uskoin Ressun löytyvän, mutta kun Teemun näköinen koiruus paljastuikin Santtu-(Rocbee)walesiksi, alkoi epätoivo hiipiä mieleen. Kokoajan sakeneva lumipyry ja tieto Porvoon moottorien läheisyydestä ei juuri lohduttanut etsinnässä. Pian Mirka soitti, Ressu on löytynyt, Herttoniemestä!!! Ajattelin että jessus sentään, miten se on sinne asti ehtinyt, ja vielä hengissä! Selvisi että, joku autoilija oli nähnyt Ressun juoksentelemassa tiellä Landbossa(toisella puolella Porvoon moottoritietä, missä koirametsä on) ja oli saanut houkuteltua Ressun autoonsa. Ajellessani Herttoniemeen en tiennyt uskoako juttua vai ei!?! Olin juuri lauantaina surffannut netissä noutajien keskustelupalstalla, missä edelleen etsitään jo marraskuussa kadonnutta flättiä ja kuinka huonosti ei-koiraihmiset tuntevat rotuja. Flätin omistajankin toiveita oli herätelty löytämällä noutaja, joka osoittautui mustaksi sekarotuiseksi pystykorvaksi! Jotenkin en halunnut uskoa ennen kuin näin että Ressu on todella Ressu, johan se oli sekoitettu toiseen walesiin. Odottelimme hetken pihalla kun talon kulman takaa sitten vihdoin tuli nainen, lapsi ja RESSU! Aluksi Ressu ei tunnistanut minua eikä Mirkaa vaikka kutsuimme sitä nimeltä. Vasta kun kyykistyin maahan Ressu sitten älysi että -Hei, noihan on tuttuja, noi on mun ihmisiä! Ei meinannut halimisesta ja pusuttelusta tulla loppua. Kiitimme ja hyvästelimme nämä mukavat ihmiset, jotka olivat pitäneet karkulaisesta hyvää huolta. Ilmeisesti Ressu ei ehtinyt harhailla matkoillaan kovinkaan kauaa ennen kiinniottoa, sillä kotiin pästyämme herra ei ollut lainkaan väsynyt vaan jatkoi touhuilujaan kuin mitään karkumatkaa ei olisi ollutkaan.
Miten ja miksi Ressu oli lähtenyt/erkaantunut metsässä porukasta on mysteeri, samoin kuin miten ja missä Ressu on ylittänyt Porvoon moottoritien??? Vastauksen tietävät vain "tyyppi yläkerrassa" ja Ressu itse, kummaltakaan vaan ei tahdo saada vastausta...

Omasta ja Ressun puolesta haluan vielä kiittää kaikkia etsintöihin osallistuneita, ERITYISKIITOKSET HERTTONIEMEEN SIILITIELLE! Teidän ansiosta Ressun seikkailu päättyi hyvin ja saamme nauttia koiruudesta koiruuksineen jatkossakin, mikäli ette olisi ottaneet Ressua kiinni, tarinalla voisi olla aivan toisenlainen loppu...

HYVÄÄ JOULUA!

2006-12-23T10:48:00.000-08:00

Syksy on kulunut vauhdilla ja Ressu on pitänyt huolen että vauhtia on riittänyt myös jokaisessa päivässä. Ressu on luopunut ajatuksesta että voisi yhden koiran voimin pitää Suomen siistinä, joten roskien keruu on muuttunut keppien keräilyksi. Keppejä etsiskellään metsälenkeillä ja ojien pohjilta ja sitten niitä kuljetellaan ympäriinsä erittäin tärkeän näköisenä, nenä ja häntä pystyssä, ylpeydestä lähes haljeten. Useimmiten kepit kantautuvat lenkeiltä kotiin asti ja takapihallamme alkaakin olemaan jo melkoinen kasa polttopuita, enää ei puutu kuin takka...

Suihkureissut ovat olleet viime aikoina lähes jokapäiväistä arkea ja sehän ei Ressu-Vesipetoa ole haitannut lainkaan, päinvastoin. Kuralenkiltä kotiuduttuamme Ressu on ensimmäisenä suihkun alla odottamassa huuhtelua. Vesipeto on niin tykästynyt suihkussa käyntiin että halajaa sinne aina kun kuulee veden kohisevan suihkusta. Pari kertaa on käynyt niin että suihkuun menessäni kylpyhuoneen ovi on jäänyt raolleen ja hetken päästä olen huomannut että Ressu istuu suihkuverhon toisella puolella(nenä suihkuverhossa kiinni) odottaen koska pääsee suihkuteltavaksi. Vesi vetää Ressua puoleensa myös ulkosalla ja niinpä vielä viime viikolla poitsu kävi uimassa joessa, joka osui lenkkimme varrelle. Myös kaikki vesilätäköt täytyy kahlata läpi mieluiten sellaisella vauhdilla, että vettä röiskyy kaikkein muidenkin matkassa olijoiden päälle!

Ressun on keksinyt joitakin uusiakin harrastuksia, yksi on television pällistely. Lempiohjelmia ovat lastenohjelmat, erityisesti piirretyt esim. Maantiekiitäjä ja ohjelmat, joissa esiintyy eläimiä esim. Elämäni Eläimet-sarja. Suurta mielenkiintoa sai osakseen myös joku viikko sitten tullut elokuva Jurassic Park-Hirviöiden paluu! Tuskin Ressun mielestä Spielbergin ohjaustyö oli niin loitavaa, että leffa piti katsoa loppuun asti vaan dinot taisivat olla kerrassaan melko jänniä! Monstereista innostuneena Ressu on aloittanut erään toisenkin harrastuksen, lelujen anatomian perusopinnot! Opintoihin kuuluu lelujen hajottaminen siten että niille tehdään joko kaiken kattava ruumiinavaus tai sitten niille tehdään raajojen/elinten amputointeja. Niinpä lelukoristamme löytyy nykyyään paljon korvattomia, silmättömiä, kädettömiä, jalattomia ja onttoja, sisälmyksettömiä pehmoja. Teemu on Ressun uudesta opinto-ohjelmasta tyrmistynyt sillä Teemun mielestä lelujen tulee olla ja myös pysyä täydellisinä (juuri sellaisina kuin ovat olleetkin alusta alkaen) tai muuten niillä ei voi enää leikkiä tai ainakaan niitä ei voi enää rakastaa ja huolehtia samalla tavalla.

Hirviömäisen harrastuksen aloittamisesta huolimatta Ressu on ollut muutoin melko kiltisti ja niinpä Joulupukkia odotetaan innolla...

Ripa-rapa-kuramaha....

2006-11-25T14:05:00.000-08:00

Uutta talvea odotellessa katsellaan kuvia "menneen talven" lumista...

Talvi siis tuli, oli ja meni ja niinpä taas eletään vuodenaikaa jolloin suihku on tarpeen joka lenkkeilykerran jälkeen. Ressu on totaalisen rakastunut veteen, niin ojissa vellovaan kuraliejuun kuin kylpyhuoneessa suihkuvaan vesijohtoveteen, onneksi! Nyt kun lumet ovat sulaneet kokonaan Ressu on taas päässyt jatkamaan ojarumpuseikkailujaan sillä seurauksella että mahanalusen lisäksi kuraantuu myös selkä. Lenkiltä kotiinpalattuamme odottaakin sitten suihkukeikka, jota Ressu odottaa innolla, jopa niin että etuilee Teemua pesuvuorossa. Ressu kylpee jo varsin rutinoituneesti ja nostaa pyydettäessä jokaisen tassun vuorollaan ylös suihkutusta varten. Ressun jälkeen on vuorossa Teemu, joka ei ole suihkusta aivan yhtä innostunut. Harmistunut ilme naamallaan seisoo kuitenkin nätisti operaation ajan odottaen kuivatus vuoroa. Pyyhkeellä kuivaus onkin molempien ukkojen mielipuuhaa ja niinpä pyyhkeen kanssa peuhattaisiin vaikka kuinka kauan. Nykyään Ressu myös kuivataan ensin ja vaikka onkin jo saanut luvan poistua kylppäristä, yrittää silti ujuttaa itsensä uudelleen kuivattavaksi kiilautumalla kuivatusvuorossa olevan Teemun ja pyyhkeen väliin. Kosteus, joka ei tarttunut pyyhkeeseen kuivatetaan sitten lopuksi leikkimallä 5 min. hippaa juoksemalla ympäri kämppää heti kun kylpyhuoneen ovi raottuu.

Ulkona vallitsevien kurakelien lisäksi "kuraa" on ollut myöskin sisätiloissa. Maanantaina Teemun maha meni sekaisin ja sen seurauksena kakkapartiotoimintaa on harrastettu useampana päivänä. Torstaina kävimme sitten lääkärissä, joka totesi Teemulla suolistotulehduksen. Lääkkeet ovat tehonneet hyvin ja Teemu voi taas mainiosti. Ressu päätti toimia Teemulle vertaistukijana ja hankki itselleen tee-se-itse-suolistotulehduksen syömällä yli kilon Frolicia, n.14kpl DentaStixsejä, pussillisen Schmackos-patukoita ja kolme pussia Mama-nuudeleita!!! Houdinia leikkinyt Ressu oli jotenkin ujuttanut itsensä ulos ilmeisen heikkoseinäisestä häkistä ja päättänyt kohdistaa auttamistarmonsa keittiön pöydälle unohtuneeseen ostoskassin sisältöön. Seurauksena omatekoinen suolistotulehdus myös Ressulla, joka on viimeaikaisten tempaustensa johdosta saanut uuden kutsumanimen, -ADHD!
Ilmeisen katkerana siitä että tee-se-itse-suolistotulehdukseen ei ole lääkitystä, on Ressu katsellut kateellisena kun lääkitsen Teemua. Ressun mielestä on kovin kiehtovaa kun annan Teemulle nestemäistä lääkettä ruiskulla suoraan suuhun ja niinpä saadakseen saman lääkityksen se istuu lääkkeenannon ajan vieressäni esittäen erittäin kipeää. Eilen sitten päätin lääkitä myös Ressua, mielestäni oli sen ansainnut "Olen todella kipeä"-roolisuorituksellaan. Niinpä laitoin ruiskuun kraanavettä ja aloin "lääkitsemään" Ressua ruiskuttamalla sitä suupielestä. Ressu otti "lääkkeensä" todella mallikelpoisesti ja oli todella onnellisen näköinen kun ruisku oli saatu tyhjennettyä.

Ressu on hankkinut uuden harrastuksen, yönukkumisen sijaan yökukkumisen. Ressun mielestä jos häntä ei nukuta, ei nuku sitten muutkaan ja niinpä ADHD aloittaa öisen konsertoinnin vinkuttamalla jotain kolmesta pahaäänisimmistä vinkuleluistamme. Useimmiten vingutusta kestää juuri niin kauan että muut saadaan hereille, jonka jälkeen herra painuu itse untenmaille ja nukahtaa välittömästi.
Liekö minussa sitten prinsessan vikaa vaikkei hernettä patjan alta löytynytkään... Parina yönä olen herännyt vinkuvien lelujen lisäksi myös seikkaan, että sängyssä on jotain ylimääräistä, eikä suinkaan patjan alla... Kerran on jalkopäästä löytynyt ratsastuskenkä ja eräänä yönä selkää on painanut kylpyhuoneen suihkusyvennyksestä toimitettu koirashampoo-pullo! Toimitukset on suorittanut varma ja luotettava, kuljetusliike ADHD. Näinköhän koiruus haluaisi kylpeä myös öiseen aikaan, ensin kuutamokeikalle tallille ja sitten suihkuun....?!?!?

Kodin stailaaminen on nykyään uusinta uutta, tässä kuvasatoa kodinsisustamisesta made by Ressu the ADHD!

Ensilumen ihmettelyä...

2006-11-05T07:31:00.000-08:00

Vihdoin tuli talvi myös eteläiseen Suomeen. Maanantaiaamuna tipahteli pihamaalle ensimmäiset lumihiuteleet ja siinä olikin Ressulla ihmettelemistä... -Mitä kummaa on tämä valkoinen ja kylmä töhnä? Lumeen on nyt sitten tutustuttu haistelemalla, maistelemalla sekä siinä hyppimällä ja kierimällä. Teemulle lumi on jo vanha juttu mutta joka vuosi Teemu innostuu ensilumesta kuin pikku pentu ja niinpä vanha herra intoutui villiin leikkiin Ressun kanssa keskellä tiistaisen lumipyryn. Pari tuntia lumitöiden parissa uurastaessani pojat kaahottivat pitkin pihaa vuorotellen toisiaan takaa-ajaen, välillä meno muuttui lumipainiksi ja toisinaan Teemu yritti opettaa Ressulle kuinka otetaan lumikylpyjä.

Tänä viikonloppuna järjestettiin parikin pentunäyttelyä, joihin oli tarkoitus osallistua, mutta kun muistikapasiteettini on mitä on, jäi osallistumismaksut maksamatta ja niinpä näyttelykokemuksia kartutetaan seuraavan kerran vasta vuonna 2007.

Kotiterrorismia, näyttelyitä ja suihkureissuja....

2006-10-22T10:18:00.000-07:00

Siinä siis viimeisimpiä kuulumisia... Ressulle hankittu pentuaitaus on todettu turhaksi kapineeksi jo viikkokausia sitten koska kakara on keksinyt keinon miten aitauksesta pääsee omin avuin pois. Tähän asti yksinolot on kuitenkin sujuneet mallikkaasti vaikkei Ressu ole aina aitauksessaan pysynytkään, pari viikkoa sitten tilanne kuitenkin muuttui... Ressu ilmeisesti keksi että jokaisen walesi pennun pitää touhuta yksinollessaan jotain "pientä kivaa" emännän iloksi, jotta voisi olla todellinen walesi! Seuraavassa saldoa toissaviikkoisesta kotiterrorismi-iskusta: n.100kpl revittyjä muovitaskuja, yksi riisillinen revittyä kopiopaperia, n.30kpl revittyjä kirjekuoria, 5 uudelleen muotoiltua viherkasvia (joista vain yhden elämä jatkuu edelleen), 1 revitty Suomen maantiekartasto, 1 revitty suomi-englanti-sanakirja, muutama perusteellisesti luettu dekkari sekä yksi koira kirja, joka oli sattumoisin -Miten koulutan koirani! Toivottavasti luetut asiat on ymmärretty hyvin, niin voin joskus ottaa työmaalle mukaan hyvin käyttäytyvän koiran, joka toimii minulle kartanlukijana/oppaana ja viihdyttää matkustajia kertomalla jännitystarinoita ja koiran koulutusmetodeita, tietysti tarvittaessa myös englanniksi!!!
Ressu on myöskin lueskellut läjäpäin aikakauslehtiä ja muita papereita, jotka on sitten arkistoitu walesimaiseen tyyliin pitkin kämpän lattioita. Yhtenä päivänä kaiken sekasorron ja märkien multakokkareiden keskelle oli ajautunut myös kuivaustelineellinen puhdasta pyykkiä! Rakensin pentuaitaukseen jossain vaiheessa katonkin mutta jo ensimmäisen päivän aikana neropatti keksi kuinka aitauksesta tullaan omin luvin pois. Walesikakara on siis ollut viime aikoina kiireinen "pientä kivaa" puuhastellessaan vaan nyt kiireet on taakse jäänyttä elämää ja ipana viettää yksinoloaikojaan boxissa(toistaiseksi "houdini" ei ole keksinyt keinoa ujuttaa itseään sieltä ulos).

Kaiken kattavan sisustussuunnittelun lisäksi ollaan jatkettu opiskeluja pentukurssilla ja Teemun kanssa agilityä, joka on siirtynyt talven ajaksi sisätiloihin, oikein mukavaan ja lämpöiseen halliin.
Ressun kanssa ollaan tutustuttu myös näyttelymaailman saloihin. Harjoitusmatkoilla oltiin pari viikkoa sitten Sipoon Talmassa järjestetyssä Match Showssa ja viikko sitten Vantaalla Ikean parkkipaikalla pidetyssä mätsärissä. Talman mätsäristä tuli sekä kokemusta että kunniaa. Ressu sai sinisen ja sijoittui sinisten pentujen ykköseksi päästen best in showhun. Kuuden koiran joukosta Ressu oli lopulta hienosti BIS-5 ja pokkasi kotiin tuomisiksi pari kiloa koiran ruokaa ja ensimmäisen ruusukkeensa. Vantaan Ikealla pentuja oli hurja määrä, peräti 121 pentua! Ressu sai punaisen, kuten myös Viivi ja "koulukaveri"Redi, mutta hurjassa koiramäärässä waleseista pääsi jatkoon vain Viivi, joka ei sitten kuitenkaan sijoittunut. No kokemusta tuli taas roppakaupalla ja niinpä sitten eilen päästiin kokeilemaan oppeja virallisessa näyttelyssä. Spanieliliiton päänäyttelyssä Hyvinkäällä Ressu kisasi pikkupentu-luokassa (5-7kk), sijoittuen neljänneksi. Myös Teemu pääsi mukaan näihin mittelöihin ja ollen käyttöluokan ERI/4.

Suihkureissuja on tälle viikolle kertynyt useita... pari kertaa ollaan käyty peuhaamassa (turbo)englanninspringeri-kaiman kanssa ja koska syysillat ovat olleet kosteita, on Ressu-painien jälkeen suihku ollut enemmän kuin tarpeellinen. Näyttelyä varten käytiin oikein shampoo-pesussa ja mikäs käydessä kun Ressu käyttäytyy suihkussa varsin mallikkaasti omaa vuoroaan nätisti odottaen.
Tänään oltiin pentukurssilla ja opiskelujen jälkeen mentiin kavereiden kanssa kentän takaosaan peuhaamaan. Siellä oli ihania suuria vesilätäköitä, jotka muuttuivat melko pian kuralätäköiksi pentujen kaahatessa niissä edestakas. Suht pian myös pennut alkoivat muistuttamaan kuralätäköitä... Vielä kun Tara, pojille mallia näyttäen, keksi että lätäkköön voi heittäytyä mahalleen makaamaan ei toivoa kuivasta ja kurattomasta kotiinpaluusta enää ollut.... Kameralla olisi taas ollut töitä, vaan kun ei taaskaan tullut matkaan mukaan!

2006-10-02T00:11:00.000-07:00

Eilen oltiin Teemun kanssa mejä-kokeissa Espoon Oittaalla. Kokeet olivat meidän osalta tämän vuoden viimeiset ja odotukset oli korkealla, jos vaikka oltaisiin vihdoinkin saatu se kauan odotettu tulos. Juuri ennen metsään lähtöä alkoi satamaan, mutta sadesää ei tuntunut Teemua haittaavan, päinvastoin intoa ja kiinnostusta oli enemmän kuin kesän aiemmissa kokeissa yhteensä. Ensimmäinen osuus jäljestä meni hienosti ja kulma löydettiin, toisella osuudella tuli ensimmäinen hukka kun Teemu löysi ihanan ruohomättään ja päätti märehtiä kesän viimeiset vihreät heinänkorret. Mutustelutuokion jälkeen jatkettiin toiselle kulmalle, joka kierrettiin tarkistuslenkin yhteydessä. Kolmannella osuudella jokin elukka(ilmeisesti peura tai hirvi) oli kulkenut jäljen päältä ja harhautti Teemun villiin jäljestykseen, tosin väärän jäljen perään! Toisen hukan jälkeen Teemu jäljesti tosi innokkaasti loppu osuuden(todennäköisesti haavoittuneen peuran tai hirven kuva silmissä kiiluen). Innostus ja vauhti kostautui sitten viime hetkillä, sillä höyrytessään Teemu paineli kaadon ohi vain muutaman metrin päästä, jolloin tuomarin oli pakko kirjata kolmas hukka ja tulokseksi saatiin, yltisepääsemättömän tuntuinen AVO 0. Ilmojen haltija oli päättänyt korvata kuivan kesän eilisen päivän aikana ja laski niskaamme koko normaalikesän sademäärän yhdellä kertaa, joten nollan lisäksi saimme myös ilmaisen suihkun. Tuloksia luettiin iltapivällä ukkosen säestämänä, valoshowlla tehostettuna (majan sähköt katkesivat hetkellisesti pariin otteeseen ukkosen riehuessa). Kokeesta jäi hyvä mieli ja ensi vuonna jatketaan tulosten jahtaamista.

Edellisellä viikolla käytiin lauantaina tutustumassa näyttelymaailmaan ja sen saloihin Kirkkonummella järjestetyssä MatchShowssa. Mainetta ei juuri kertynyt sillä kertaa (Teemu sai punaisen, Ressu sinisen) mutta kokemusta sitäkin enemmän.

Edellisellä viikolla käytiin myös moikkaamassa irlanninsetteriystäväämme Estroa. Menimme läheiselle sänkipellolle juoksentelemaan ja pitämään hauskaa. Vauhtia ja menoa riitti, välillä Ressu jahtasi Estroa ja välillä Estro Ressua, Teemu ei juurikaan viitsinyt näännyttää itseään juoksentelemalla päättömästi edestakaisin vaan kuljeskeli peltoa rajaavien ojien reunoilla pikkulintuja etsiskelen ja lentoon hätyytellen.

(nämä kuvat otettu aikaisemmin syksyllä, jolloin Estro ei ollut mukana, uudempia kuvia tulee kunhan ehdin siirtämään kuvat kamerasta koneelle...)

Ressun etuhampaat ovat jo vaihtuneet, mutta kulma- ja poskihampaiden vaihtumista odotetaan herkeämättä. Ikenet kutiavat ja Ressu on ihan mahdoton pureskelemaan kaikkea, onneksi useimmiten hampaisiin osuu luvallista purtavaa kuten luita ja leluja ja näinollen sähköjohdot ovat saaneet olla rauhassa...
Ressu on myös keksinyt Teemun lempilöhöpaikan(korituolin) ja aina tilaisuuden tullen omii sen itselleen vaikka useimmiten pyrkii änkemään itsensä sinne samaan aikaan Teemun kanssa vaikka eivät sinne yhdessä sovikkaan.

Ressun Pidä Suomi siistinä-kampanja jatkuu edelleen, tosin on hieman laantunut. Enää roskia ei tuoda kotiin joka lenkiltä vaan tahti on muuttunut tyyliin, roska päivässä. Ilmeisesti spanieli raukka on huomannut ettei hänen ahkeruudellaan ole mitään merkitystä, roskaajia ja roskia riittää ponnisteluista huolimatta...
Uudeksi ihmetyksen kohteeksi ovat ilmestyneet ojarummut! Viimeisen parin viikon ajan Ressu on käynyt tarkistamassa kaikki ojarummut mitkä osuvat lenkkeily reiteillemme. Siivousvimmassaan, ojia kolutessaan Ressu äkkäsi nuo jännät pikkueläinten ja naapureiden kissojen piilopaikat ja nykyään täytyy käydä joka ojarumpu tarkistamassa -Onko ketään kotona? Kävellessämme teitä pitkin, hyvissä ajoin ojarummun lähestyessä Ressu kiihdyttää tahtiaan ja pari metriä ennen ojarumpua tekee holtittoman syöksyn ojaan ja kurkkaa rummun sisään. Hetken aikaa rumpuun pällisteltyään loikkaa ylös ojasta ja kiirehtii ojarummun toiseen päähän tarkistamaan tilanteen myös toisesta suunnasta. Ketään tai mitään ei ole vielä löydetty, mutta ehkä sellainenkin päivä vielä tulee, tarkastuksia kuitenkin suoritetaan päivittäin. Touhu on melkoisen huvittavan näköistä ja saa myös monien ohikulkevien ihmisten ilmeet muuttumaan...

Syksyn kuulumisia....

2006-09-17T08:41:00.000-07:00

Käsityskyvyn ylittävien teknisten ongelmien johdosta jutun mukana ei toistaiseksi ole kuvia......

Noh, vihdoinkin uutta tarinaa tänne... Ressu on viime aikoina osoitanut valtaisaa kiinnostusta tietokoneen piuhoja kohtaan ja niinpä tätäkään blogia ei päivitetty aikoihin. Ressun hampaat vaihtuvat vinhaa vauhtia ja niinpä kutisevien ikenien uhriksi on joutuneet myös suojaamatta jääneet johdot. Niin virtapiuhat kuin puhelinjohdotkin ovat kokeneet kovia, tahdilla viikko per piuha/johto!

Syksy on saapunut ja opiskelut alkaneet, niin myös meillä. Ressun kanssa ollaan aloitettu pentujen tapakasvatuskurssi, jossa opetellaan perusjuttuja kuten istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, paikallaoloa, seuraamista, ohitustilanteita jne. Samassa eskariryhmässä on viisi muutakin walesikakaraa ja yksi engelsmannin napero ja hyvää tahtia edistyy koko sakki. Terveisiä vaan kaikille eskarikamuille, -Tiistaina taas nähdään!
Teemun kanssa ollaan jatkettu agility-treenejä ja hienosti sujuu silläkin saralla. Lisäkoulutuksessa käydään Jasun valvovan silmän alla, Teemun kanssa tokoa ja temppuja ja Ressun kanssa treenataan perusjuttuja ja myös jonkin verran temppuja.

Uusien asioiden opetteluun voisi lukea myös eläinlääkäreihin tutustumisen. Normaalien rokotuskäyntien lisäksi olemme tehneet myös yhden hätäensiapu-käynnin! Eräästä keskiviikkoisesta siivouspäivästä tulikin "vieraillaan eläinlääkärin vastaanotolla-päivä" kun epäilin Ressun syöneen alkalipariston. Imuroidessani makuuhuonetta kuului olohuoneesta kolinaa, joka viittasi TV-kaukosäätimen putoamiseen sohvalta. Mennessäni olohuoneeseen löysin lattialta kaukosäätimen, siitä irronneen paristojen suojuksen ja yhden patterin. Siis vain YHDEN patterin, missä siis oli toinen!?! Tein pikaisen etsinnän sohvan alle, kirjahyllyn taakse, etsin kauttaaltaan olohuoneen lattian, makuuhuoneen lattian, sängyn alta ja päältä, eteisen lattian, keittiön ja jopa kylpyhuoneeseen tuli kurkattua eikä patteria löytynyt mistään. Vilkaisin Ressua, joka näytti enemmän kuin syylliseltä ja näyttäessäni tallella olevaa patteria, yritti napata senkin suuhunsa! Mitenhän mahtaa alkaliparisto reagoida koiran vatsahappojen kanssa? Soitto eläinlääkäriin ja olimme jo ennätysnopealla matkalla lekuriin!
Ressusta otettiin röntgenkuvat ja YLLÄTYS YLLÄTYS!!! Patteri ei ollutkaan Ressussa! Varmuuden vuoksi otettiin r-kuva pelkästä patterista, joka selvensi asiaa entisestään. Eräs hoitajista epäili että voisiko patterin syöjä ollakin Teemu ja niinpä myös Teemusta otettiin kuvat, eikä löytynyt patteria sieltäkään! Hämmentävä kotimatka alkoi ja palattuamme alkoi massiivinen operaatio "-Kadonneen patterin metsästys"!
Perusteellisten etsintöjen jälkeen syyllinen löytyi, patterinsyöjä olikin SOHVA! Kuinka toinen pattereista olikin joutunut sohvan istuintyynyjen väliin, kun toinen patteri, pattereiden suojus ja itse kaukosäädin olivat lattialla, se on edelleen mysteeri. Siivouspäivästä tuli sitten melko kallis, mutta "elämä on"!

Opiskelujen lisäksi ollaan harrastettu metsälenkkeilyjä ja jatkettu uintiharjoittelua. Nyt vaan ilmojen ja vesien viilettyä taitaa vesitreenit jäädä tältä syksyltä, mutta keväällä taas jatketaan. "Harjoittelusta" ei ehkä enää tarvitse puhua sillä Ressu ui jo hienosti itsenäisesti ja on kova poika noutamaan vedestä niin sinne heitetyt kepit, lelut kuin muutkin kelluvat esineet.

Ressu on myöskin aloittanut oma-aloitteisesti uuden harrastuksen... Tietämättäni Ressu on liittynyt Kerää Roska Päivässä-yhdistykseen ja niinpä joka kerta lenkiltä kotiin päin mennessä herran hampaisiin tarttuu jokin roska, joka sitten kauniisti luovutetaan kotiportin pielessä seisoskevalle roskasäiliölle!

Kesälomalla....

2006-08-13T01:17:00.000-07:00

Ensimmäinen kesälomaviikko on vietetty loikoillen ja puuhastellen. Ennen lomille lähtöä kotona puuhasteltiin mm. kastelemalla ulkokukat ja nurmikko puutarhaletkulla, joka oli Ressun mielestä varsin huvittava kapistus. Ressu tykkää kovasti autella muissakin kotitöissä, niin puutarhan puolella istutuksia uudelleen muotoillen kuin sisätiloissa lattiamopin lisäpainona roikkuen. Siivoaminen käy nykyään ihan kelpo kuntoilusta kun Ressu roikkuu mopissa kynsin ja hampain tuloksena huolimattoman näköisesti luututtu lattia ja vieläkin likaisempi koira!
Alkuloma vietettiin Hämeessä Vanajaveden rannalla "kaikkien kaverina" eli karavaanareina. Asuntovaunuelämään Ressu suhtautui kuin olisi syntynyt karavaanariksi ja pienellä vaunualueella Ressu keräsi helposti fani-klubin itselleen. Ihmisten ihastuttamisen lisäksi ehdittiin opettelemaan istumista, maahan menoa, makupalojen etsintää, tutustuttiin lampaisiin ja hevoseen, katseltiin kauniita auringonlaskuja ja käytiinpä pariin otteeseen uimassakin.

Ensimmäinen uintikerta jäi Ressulta vain jalkojen kastelemiseksi kun uimaopettajaksi lupautunut Teemu lähti rannasta sorsan perässä uintimaratonille miltei järven selälle asti! Kuin härnäten Teemua sorsa uiskenteli Teemun edellä ottaen välillä lyhyitä lentopyrähdyksiä ja jatkaen taas uimista muutaman metrin etumatkalla. Perään huuteluita kuulematta Teemu jatkoi uintiseikkailuaan yhä pidemmälle rannasta ja itse aloin jo pohtimaan hätäsuunnitelmaa "kuinka pelastaa pöljä walesi hukkumiskuolemalta?" No, routa porsaan kotiin ajaa ja väsymys walesin takaisin rantaan! Sen verran Teemu väsähti uintikilpailussaan sorsaa vastaan, että uintikiintiö täyttyi muutamaksi päiväksi, vai oliko lie sitten masennusta hävitystä kisasta?!?

Muutaman huilipäivän jälkeen Teemu innostui taas uintiopettajan roolista ja saatiin kuin saatin Ressukin uimaan. Ranta oli melko kivikkoinen ja niinpä tämäkin kerta jäi lähinnä pulikoinniksi, mutta tulipahan kuitenkin uitua edes muutama metri.Uintiharjoitukset jatkuvat kesäloman jälkeenkin kunhan sinilevätilanne helpottaa kotimaisemien vesissä.

Ensimmäinen viikko takana...

2006-07-22T10:54:00.000-07:00

Ressu syntyi Tanskassa (kennel Red And White´s) 15.5.06 ja saapui Suomeen kahdeksan viikkoa myöhemmin. Lentomatka sujui kuin vanhalta tekijältä ja ensitapaaminen Teemun kanssa häntien heiluessa. Kotiutuminen sujui maailman matkaajan rutiinilla, rauhallisesti ja ilman hötkyilyjä. Ensimmäinen viikko on sujunut ympäristöön ja uusiin asioihin tutustuessa.

Parin ensimmäisen päivän ajan Teemu mökötti, mutta todettuaan Ressun tulleen jäädäkseen, arvonsa tuntien innostui vähän leikkimäänkin pennun kanssa.

Teemun kanssa kavereina

Kävimme tapaamassa Ressun Viivi-serkkua.

Tulevaisuuden näkymissä Ressun seikkailee niin näyttelykehissä kuin metsäpoluilla ja jos intoa riittää myös muillakin esteillä kuin putkessa...

2006-07-20T11:28:00.000-07:00

Tämä on Teemun (Doniol Finnish Flash) ja Ressun (Red And White´s Mercury In The Sky) blogi.